Flunssan kourissa

Kipeenä taas...blääh!
 
Aina kun tuntee päässeensä hyvään juoksufiilikseen ja askel luistaa mukavasti, niin aina se flunssa sitten lopulta iskee. Lauanataina kerkesin vielä viimeisen lenkin juoksemaan ja sitten on ollut pakko vaan lepäillä. Täällä sitä nyt nökötetään sohvan pohjalla ja ihaillaan kattoikkunasta pilvenhaituvien liikkeitä kirkkaansinisellä taivaalla. Vihreää teetä olen juonut niin luvattoman paljon, että alkaa kohta varmaan ihonvärikin muuttumaan vihertäväksi.

Toisaalta kipeenä olemisessa voi nähdä hyviäkin puolia. Onpa ainakin aikaa ihan vaan laiskotella ja vaikka lukea kirjoja. Myönnettäköön, että luen kyllä muutenkin jo superpaljon😀, mutta tässä oiva syy uppoutua kirjamaailmaan koko rahalla. Tällä hetkellä on luettavanani Katherine Pancolin Kilpikonnien hidas valssi- kirja, joka on alun perusteella ihan viihdyttävä. Olen hieman nurinkurisesti lukenut jo aiemmin tuon kirjan jatko-osan, Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin. Katsotaan millainen lukukokemus tällainen väärässä järjestyksessä eteneminen on. Kirjoittajalla on kyllä ihan mukaansatempaava tyyli ja kirjoissa on jotain omintakeista ja piristävää, joka minua miellyttää.

Tänään päätin myös käydä kuumassa vaahtokylvyssä, joka on ehkä paras tapa rentoutua. Vielä kun siihen yhdistää kirjan lukemisen, niin olo tuntuu heti jo paremmalta. Erityisen mukavalta ja luxukselta kuuma kylpy tuntuu, kun tietää, että täällä on ulkona menossa melkoisen kirpeä pakkaspäivä. 

Jatkan täten murmelipäivääni visusti villasukat jalassa kotosalla lepäillen. Toivottavasti huomiseen mennessä olo olisi jo parempi!

-T- 

Pettävällä jäällä

Hola amigos. Lenkiltä juuri palasin. Ei tällä kertaa kestänyt tasapaino täällä, pettävällä jäällä. Uniikisti liukastuin juostessa ekaa kertaa koko talvena, niin että jalat oikein lähti alta mustaan jäähän laskeutuessa. Onneksi ei sattunut pahasti, kun oli melko tyylikäs alastulo, mutta mustelma saattanee jalkaan ilmestyä 😛 Aurinko paistoi upeasti Kiovan taivaalla, vaikkakin pakkanen otti hieman hengitykseen. Asteet tuntuvat lähempänä miinus kahtakymmentä ja muita lenkkeilijöitä ei tietysti liikkeellä.

Aamulla oli venäjän tunti Alexandra opettajani kanssa. Dostojevskin alkuperäiskielistä Idiootti-romaania ollaan kääntämässä ja toinen luku työn alla. Hieman helpottaa hommaa se, että olen kyseisen teoksen vuosia sitten suomeksi lukenut. Kieli on kuitenkin vanhahtavaa venäjää ja siksi välillä aika vaikeaakin. Lisäksi minun pitää korjata tekstiin jätetyt perusmuodot aina kieliopillisesti oikeaan muotoon kääntämisen ohessa. Keskustellaan tunneilla kirjan juonesta ja minä vastailen kysymyksiin. Tuo kielen tuottaminen on kyllä aika hidasta, kun yrittää hioa päätteet oikeiksi. Tänään oli aivot terävässä kunnossa ja lauseet tulivat välillä jopa ihan virheettöminä...wuhuu! 

Poikkesin tänään metroajelulla Ocean Plazan isohkossa kauppakeskuksessa ja kävin ostamassa pojille ritari/kuningaspuvut. He juhlivat ensi viikolla esikoulussa sellaista ranskalaista juhlapäivää kuin Galette des Rois (The King's Cake Day) ja kaikilla pitää olla joku aiheeseen liittyvä asuste. Poikien eskarissa puhutaan englantia, venäjää ja ranskaa ja he viettävät näiden kielialueiden juhlapäiviä.

Huvitti suuresti kaupassa taas se, mihin kaikkeen täällä on varaa palkata henkilökuntaa matalan palkkatason vuoksi. Meikkihyllyjen vieressä seisoi oma vartijansa, joka katsoi tarkkaili josko joku asiakas laittoi kärryyn tai koriin meikkituotteen. Kun näin kävi, hän syöksyi paikalle ja laittoi kyseisen meikkituotteen erikseen pieneen hälytyslaatikkoon ja antoi asiakkaalle takaisin 😁 Vanhana hypermarketketjun kannattavuuslaskelmien tekijänä olin sangen huvittunut toiminnasta, koska kyseiset meikit eivät olleet mitään kalliita, vaan ihan perushalpoja hypermarkettuotteita. Tosi hauska työ muuten tuolla hepulla!

Ei muuta kun mukavaa torstaita!

-T- 

Uusi vuosi - uudet kujeet

Ulkona paistaa aurinko ja pakkanen nipistelee poskia. Sinnikkäästi olen jaksanut liukastella juoksulenkeillä tolkuttoman jäisillä kaduilla, joiden hoitotaso on aika ankea. Lenkkien pituudet ovat jääneet vääjäämättä puoleen normaalista, mutta pitää olla itselleen armollinen näissä olosuhteissa. 

Lenkeillä saan huvitusta paikallisista vaivalloisesti liukkaalla etenevistä babushkoista, jota jäävät ihmeissään katselemaan perääni, kun liitelen vauhdikkaasti jäiden päällä heidän ohitsensa😂 Lenkeille jännitystä tuovat kulkukoirajoukkiot, etenkin nyttemmin suosimallani "marmoripuiston"- lenkillä. Onneksi ovat tähän asti tyytyneet vain katseella seuraamaan menoani. Silti ne aina jännittävät, koska eivät ole mitään ihan pienikokoisia kavereita.

Myönnän,että muutaman kerran näillä keleillä ajatus on jo lipsunut haaveeseen kuivasta asfaltista ja kunnon pidosta lenkkarin pohjassa. Odottelen kevättä ja ihania pitkiä juoksulenkkejä vähemmässä vaatetuksessa pitkin Dneprin rantaa.

Uuden vuoden kunniaksi päätin laittaa pystyyn tämän blogin. Blogi tullee sisältämään enimmäkseen urheiluun ja yleiseen seikkailemiseen liittyviä postauksia, mutta varmaan kaikkea muutakin. Katsotaan mitä kaikkea mieleen tulee matkan varrella.

Kuva-arkistoista materiaalia, miltä täällä näyttää. Aurinkoa tammikuisiin päiviin. 


-T-