Autoilua kiovalaisittain

Hello. Tänään hieman kiovalaisen autoilun maailmaa. Aluksi pitää todeta, että ympäristöllisistä syistä en kannata yksityisautoilua. Meidän ajomäärät onkin älyttömän vähäisiä. Pääosin maasturi seisoo pihassa parkissa. Sitä pitää vaan välillä käydä joku kauppareissu ulkoiluttamassa, jotta se pysyy toimintakuntoisena. Automme ei todellakaan ole mikään uusi, joka on täällä hyvä asia. Ei tarvitse hermoilla jos joku ruttaa peltiä tai pelätä, että auto varastetaan. Pärjäisimme täällä ilman autoakin melko hyvin, koska julkinen liikenne on oikein toimivaa. Auto on kuitenkin hätätilanteita varten hyvä olla saatavilla.

Paljon on vettä virrannut niistä kauhun hetkistä, kun ensimmäisen kerran niskat jännityksestä kireinä lähdin autolla ajamaan liikenteeseen täällä. Liikenne on suoraan sanoen kaoottista ja sekavaa. Sittemmin totesin positiivisen puolen. Tietyllä tavalla liikenteen seassa on ihan kiva luovia, koska jos itse mokaa, niin kukaan ei erityisemmin kiinnitä huomiota😇. Ajetaan ja annetaan muiden ajaa. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen monesti omaan erityisen nopeaan huomiokykyyn ja toimintanopeuteen tiukoissa paikoissa. 

Ennalta-arvaamattomia asioita tapahtuu tien päällä joka hetki ja pitää olla valmis kaikkeen. Teiden kunto on surkea, joka lisää ajamisen ongelmia. Haasteena voi olaa esim., että pitää väistää samaan aikaan valtaväylälle reteästi peruuttavaa pakettiautoa, U- käännöstä tekevää lava-autoa ja pienimuotoista rotkoa, joka onkin yllättäen keskellä tietä. Nopeusrajoituksiakaan ei kukaan noudata. Täällä ajetaan kovaa! 

Yksisuuntaista katua voi ajaa molempiin suuntiin. Niin niin, minäkin luulin, että yksisuuntainen on yksisuuntainen, mutta ehei. Meidän kotikatu on yksisuuntainen ja koko päivän sitä ajetaan, mihin suuntaan huvittaa. Joku peruuttelee ja väistää, kun ei sitten mahdutakaan vierekkäin menemään. Yleensä se on toki väärään suuntaan ajava, mutta ei aina. 

U- käännöksen voi tehdä missä vaan. Isommalla väylällä ajaessa, eteen voi kääntyä kovasta vauhdista vastaan ajavista uukkaria tekemään ensin yksi auto, sitten toinen auto ja vielä kolmaskin auto viime tipassa. Itse ehdin tuossa vaan toteamaan, että kappas autoja satelee eteen ihan puskista. Mutta ei tietenkään hätää. Itse voi väistyä 3- tai 4- kaistaisella tiellä helposti toiselle kaistalle, kun ei ole ruuhka-aika. En nimittäin koskaa aja ruuhka-aikaan silloin harvoin kun ajan. En tiedä, mihin ne väistyvät, jotka ajavat ruuhka-aikaan 😁

Kaistojen välissä ei ole tietenkään yleensä kaistaviivoja, mutta ei niitä kukaan täällä tarvitsekaan. Kaikki ajelee ja puikkelehtii sekaisin kaistojen välillä miten sattuu. Autot parkkeerataan ihan minne halutaan, monesti jalkakäytävälle siten, ettei jalankulkijat mahdu edes ohi😜. Kyllä kyllä, Ukarinassa on siis erittäin hienostunut ja sääntöihin perustuva autoliikennekulttuuri...not. Totuus on toki se, että kolareita sattuu paljon ja ajokulttuurin lopputulos monesti hyvin ikävä.

Sunnuntaina oltiin junioreiden kanssa heidän päiväkotikaverinsa syntymäpäivillä pizzeriassa. Ohjelmanumerona oli viidentoista lapsen pizzanvalmistusoppitunti. Tekemänsä pizzat lapset söivät hyvällä ruokahalulla lopuksi. My Little Ponyiksi pukeutuneet hauskuuttajatätit järjestivät juhlijoille puuhaa ja lopuksi oli tietysti perinteinen kakku ja kynttilöiden puhallus. Vanhemmille oli huikea kattaus salaatteja, pizzoja yms. ja tietysti mahdollisuus siemailla cappucinoa, olutta, viiniä tms. ohessa. Me poistuimme kolmen tunnin juhlimisen jälkeen ja suurin osa jäi ravintolaan vielä viettämään juhlapäivää. Aikamoiset juhlat!

Ai niin, pidin muuten lupauksen itselleni ja jätin maanantain pitkän lenkin välistä🙌. Ajattelin, että teen jatkossakin näin. Kolme viikkoa pitkät lenkit ja sitten aina yksi lepoviikko pidemmästä. Ei pitäisi väsyä liikaa. Tänään olin baanalla, mutta ihan kohtuullisella peruslenkillä vaan ja joogailin. 

-T-

Umpeen muuratut pankinovet

Hyvää perjantaita. Tässä on tullut nautittua auringon lämmöstä ja loistavista ulkoilukeleistä. Keskiviikkona oli jo +17C lämpöä ja pystyi istuskelemaan puistossa auringossa kirjaa lukemassa. Ja kas. Siihen penkille istuuduttuani ja katseen nostettuani näin Nokian logon. Juuri istutettuihin pikkukatajiin oli laitettu viereen hienot puukyltit, joissa ilmeisesti mainostettiin Nokian lahjoittaneen kyseiset taimet puistoon. Kaikenlaista. Olen muuten lukenut viime aikoina niin monta uutta kirjaa taas, etten pian edes muista enää kaikkia. Pitänee tehdä niistäkin joku postaus jos muistan.

Keskiviikkona kävin S:n kanssa myös lounastamassa sushi-paikassa. Kiovassa lounasaikaan monissa ravintoloissa on tarjolla бизнес-ланч- tarjous, joka siis on bisneslounas. Ne ovat yleensä mukavan edullisia hinnaltaan, 2-3euroa, ja sisältävät monesti alkukeiton /ja salaatin & pääruoan. Alkuruoaksi syötiin kurpitsasosekeittoa, joka on superherkullista. Sitten pekingin salaattia, jossa on kanaa, salaattia, pieniä suolatikkumaisia krutonkeja yms. ja sitten katkarapu-makirullia. Lisäksi tilattiin perus kurkku-makirullia ja avokado-mäti-versioita.

Ravintolasta poislähtiessä matkanvarrella oli venäläisen pankin toimipiste. Mielenosoittajat olivat vallanneet pankin ja muuranneet ovet umpeen. Hengailivat siinä vartioimassa ovia musiikin pauhutessa ja auringon paistellessa. Venäläisiä pankkeja ja muutakin kyseisen maan liiketoimintaa katsotaan tiettyjen tahojen puolesta täällä pahalla, johtuen kaikesta viime vuosien poliittisesta myllerryksestä. Tällaista täällä Kiovassa. Monet jutut eivät enää jaksa edes yllättää.

Loppuviikosta olen tietysti tehnyt myös erinomaisia juoksu-, kävely- ja valokuvauslenkkejä. Niiden satoa alapuolella. Jotenkin kun tuo aurinko ilmestyy taivaalle, niin ei vaan pysty olemaan sisällä paikoillaan yhtään. Ulkoilma vetää magneetin lailla nauttimaan maailman ihmeistä. Minua jaksaa viehättää kerta toisensa jälkeen paikallinen rappioromantiikka ja ympäristön autenttisuus. Aina kun jaksaa nostaa katsetta ja tarkkailla tuttuakin ympäristöä, löytää jotain uutta ja mielenkiintoista. Upeita seinämaalauksia ilmestyy aina uusiin talonpäätyihin ja taideteoksia puistoihin. Kaupunkiympäristö ei ole niin valmiiksipureskeltua ja ennalta-arvattavaa. Toki kääntöpuolena on erinäiset turvallisuusaspektit esim. lapsien kanssa kulkiessa. Kaikenlaisia pikkutyyppien mentäviä koloja ja luukkuja on joka puolella. 

Viikonloppuja!

-T-

Oravan kohtaaminen

Ciao. Viikonloppu hurahti ihan vauhdilla ohi. Perjantaina vietettiin mukavaa iltaa kavereiden seurassa ja loppu viikonloppu rennoissa tunnelmissa hyvin syöden ja kaikkea mukavaa puuhastellen. Lepäily on välillä mukavaa.

Uusi viikko on lähtenyt hyvin käyntiin eilisellä perinteisellä puolimarathonilla. Otin tällä kertaa matkalta kuvia ja laitan jonkun pienen koosteen tuohon alle. Oli melko lämpöistä jo juosta. Aurinko paahtoi otsaan niin, että olisi pitänyt olla jo aurinkorasvaa tai lakki. Pientä päivetystä siis jo tuli 😎. Nyt olen juossut kolmena maanantaina putkeen tuon pidemmän setin aamulenkiksi ja ajattelin pitää lepoviikon ensi viikolla, niin ei jalat hajoa. Luin juuri artikkelin, jossa sanottiin, että juostessa jalkojen nivelille tulee ihmisen paino kolminkertaisena pystysuunnassa😲 Anteeksi nivelet!

Oli muuten hiljaista juosta eilen aamulla. En nähnyt montaakaan ihmistä saarella parin tunnin aikana! Aika ihanaa tavallaan. Yksi pikkubussi ohitti takaapäin minut superläheltä, voitte arvata paljonko säikähdin! Joku pässi machokuski varmaan, lääniä olisi ollut tyhjällä tiellä vaikka kuinka. Toinen pelästyksenaihe oli jättikokoinen söpö orava, joka säikähti minua vähintään yhtä paljon kun minä sitä😂 Siinä tuijotettiin jähmettyneinä sadasosasekunti toisiamme silmiin sydän sykkien... Säikähtelyt ovat kyllä osittain omaa syytänikin, koska kipittelen luurit korvilla ja kuuntelen musiikkia, niin reaalimaailma aina joskus unohtuu.

Tänään poikkesin hengailemassa lelukaupassa ja ostamassa poikien päiväkotikaverin synttäreille sunnuntaiksi lahjat. Olikin mielenkiintoinen tuo tyttöjen lelumaailma, kun yleensä A:n ja K:n kanssa viihdytään pääosin auto- ja leego-osastoilla. Löysin kyllä hienot lahjat, mutta aikaa kului jahkaillessa. Täällä lelut ovat muuten samanhintaisia tai kalliimpiakin kun Suomessa!

Tänään sitten vain vähän kävelyä, kevyttä joogaa ja venyttelyä, jotta lihakset palautuvat hyvin. 

-T-

Syömään!

Moi. Ruoanlaitto on minulle välttämätön paha. Valmistan yleensä jotain terveellistä ja monipuolista, mutta aika korutonta sapuskaa. Pidän kuitenkin herkullisesta ruoasta ja onnekseni täällä on erittäin halpaa syödä ulkona. Maun lisäksi ruoassa kiinnostaa sen terveellisyys. Kun urheilee paljon, niin on tärkeää syödä sellaista ruokaa, jolla jaksaa ja pysyy terveenä. Lisäksi pitäisi huolehtia, että nuo kaksi viisivuotiasta saisivat monipuolista ruokaa.

Lempipasta-annokseni Salateira-salaattiravintolassa. 
Jättikokoinen Fungo-pasta sisältää vaikka mitä: 
sieniä, broileria, tomaattia, marinoitua punasipulia yms. 😛

Kaupasta ruoan ostaminen ja tilaaminen sujuu nykyään jo jouhevasti, kun on päässyt paikallisiin tuotevalikoimiin kiinni ja kielitaito kattaa ruokaan liittyvää sanastoakin. Välillä kuitenkin harmittaa ruokapakkausten vaillinaiset tuotetiedot. Täällä ei tarvitse merkitä tuotesisältöä niin tarkasti kuin esimerkiksi Suomessa. Tästä seuraa se, ettei tiedä aina ihan tarkasti, mitä on syömässä. Tuotteissa ei esimerkiksi ole aina eroteltu sokerin osuutta hiilihydraateista. Pidemmällä aikavälillä ei kiinnostaisi tietämättään syödä oheistuotteena hurjia määriä sokereita ruoissa, mutta minkäs teet. 

Fiinimmän kebab-ravintolan lounaalla. Iskender Kebab vas. ylh. ja  oik.ylh. pinaattitäytteinen käärö.
Alla kasvis-juusto-kanamuna-versio.

Kevyttuotteita on kaupoissa tarjolla vain vähän jos yhtään. Juustot yms. sisältävät pääosin 50% rasvaa ta enemmänkin😊 Tänne muuttaessamme olin tästä hieman kauhuissani, mutta sittemmin asiaan on jo tottunut. Monissa vähärasvaisissa juustoissahan on vastaavasti lisätty sokeria paljon, joka on omasta mielestäni huonompi juttu. Rasvatonta maitoa ei Kiovasta löydy. Ollaan kuitenkin löydetty 0,5% rasvaa sisältävä maito, joka on ihan hyvän makuistakin.

Osa viikon maidoista.

Täällä on tarjolla kaikkia ihania ukrainalaisia herkkuja, kuten superhyviä leipiä ja herkullisia leivonnaisia. Vaatii aina itsehillintää olla ostamatta noita konditoriatiskin ihanuuksia...

Konditoriatuotteita keskustan perusmarketissa.

Helsingin Sanomissa oli tänään hyvä juttu luustosta ja kalsiumin merkityksestä ruokavaliossa. Osteoporoosiin erikoistunut lääkäri toteaa Hesarin jutussa , että ensimmäinen tunti urheilua lujittaa, toinen tunti heikentää luustoa. Tässä hän viittaa tunteja kestävään liikuntasuoritukseen, kuten maratoniin. Eli siis mun kahden tunnin maanatailenkit ovat luustolle vaikutukseltaan sama, kun ei liikkuisi ollenkaan😉? Tällaisia juttuja on hyvä välillä lueskella, niin osaa paremmin ottaa huomioon, mitä oma elimistö tarvitsee.

Helppo hymyillä - portaat selätetty. Kuva eiliseltä aamulenkiltä.

Ruisleipää on kyllä ikävä, erityisesti Oululaisen jälkiuunipaloja. Onneksi joka aamu voi kuitenkin syödä Elovena-kaurahiutaleita, joita täältä saa Nordic-nimikkeellä myytynä!💛

 -T-

Kiovalaisesta kauneudesta ja kauneudenhoidosta

Hyvää alkanutta viikkoa. Viikon päätin aloittaa viime viikon kaltaisesti maanantaisella puolimarathonilla😊 Siitä tulee niin hyvä mieli ja olo, että loppuviikko kuluukin ihan niillä höyryillä. Eilen oli täällä taas upeaa auringonpaistetta tarjolla, joten kyllä kelpasi ulkona hengailla. Iltapäivällä nautin kahvin Maidan-aukiolla ihmisvilinää seuraten.

Eilen Maidan Nezalesnosti - keskusaukiolla, joka on uutiskuvista tuttu kaikille.

Tänään mennään hieman rauhallisemmalla strategialla ja pitänee hiukan venytellä tai joogata, ettei jumiudu. Eilisen sinkoilun jälkeen oli hermoja istua hetki paikoillaan, joten manikyyrikäynti sopi hyvin. Nyt on taas siistit kynnet. Nice.

Muutama sana ukrainalaisesta kauneudenhoidosta sopinee tähän yhteyteen. Melkein kaikki naiset  Kiovassa käyvät sännöllisesti kauneushoitoloissa ainakin käsi- ja jalkahoidoissa. Lisäksi on tarjolla vaikka mitä hoitoja ja ulkonäönparannuskeinoja, joilla itsensä voi muuttaa vaikka ihan erinäköiseksi jos haluaa😜 

Perinteisten kauneushoitoloiden esiintymistiheys on suuri ja lisäksi täällä näkee paljon mainoksia ja kylttejä erilaisista kauneusleikkauksia tekevistä paikoista. Siellä pistellään ja piikitellään mömmöjä naisiin koko rahalla. Toki kampaajalla käydään myös. Hiustenpidennykset, ripsien pidennykset yms. ovat täällä hyvinkin arkipäivää, mutta niin ne taitavat olla nykyään Suomessakin. Täällä kauneudenhoito on halpaa meille expateille, mutta paikallisille ei niinkään. 

Luin tässä taannoin lehtijutun, jossa ukrainalainen nainen itse arvioi ukrainalaisten naisten kauneuden salaisuudeksi sen, että he näkevät kauneutensa eteen vaivaa niin älyttömän paljon enemmän kuin muut😂 Varmaan niinkin, mutta on täällä ihan luonnonkauniitakin naisia paljon ja ukrainalaiset naiset ovat pitkiä. Kauneuden kilpavarustelua edistää sukupuolijakauman vääristynyt tilanne sekä Kiovassa että koko Ukrainassa. Nuoria miehiä on aivan liian vähän suhteessa nuoriin naisiin ja ihan kokonaisuudessaankin miehiä suhteessa naisiin! Tästä (ja toki muistakin asioista) seuraa se, että monilla pariskunnilla on huomattava ikäero ja kilpailu miehistä on kiivasta.

Naisten laihuuden ihannointi täällä mietityttää. Pahalta tuntuu se, että olomuodon saavuttamiseksi syödään liian vähän ja tupakoidaan paljon. Ei kovin terveellinen tapa pitkällä aikavälillä. Surkuhupaisaa, että naiset panostavat paljon ulkonäköönsä, mutta paikalliset miehet eivät monesti sitä tee. Riittää kun on uhanalaista miessukupuolta ja jos on vielä rahaa, niin miksi vaivautua😉

Itse pidän kovasti siitä, että ihmiset ovat täällä järjestään tyylikkäästi ja siististi pukeutuneita ulos lähtiessään. Parikymppisten sukupolvella naisten korkkarit ovat vaihtuneet jo osalla tennareihin. Onkin mielenkiintoista nähdä, muuttuuko täällä tulevaisuuden uuden sukupolven myötä vallitseva käsitys kauneudesta ja murtuuko ylenpalttinen kauneuden kilpavarustelun kulttuuri. 


-T-

Poikkeuksellinen viikko

Zdravstvuite. Olemme eläneet poikkeuksellista viikkoa. Keskiviikkona oli naisten päivä, joka on täällä kansallinen vapaapäivä. Naistenpäivänä Ukrainassa annetaan naisille hulppeita kukkakimppuja, shamppanjaa, suklaata ja muita lahjoja. Ihan kiva. Sain itsekin poikien päiväkodin naistenpäivän juhlassa itsetehdyt "makaronikorut" ja kukka-asetelmat. Tottahan toki S toi minulle myös ihania tulppaaneja😍. Käytiin naistenpäivän lounaalla oikein laadukkaassa Veteran-pizzapaikassa, joka on avattu ihan meidän lähelle. Söin siellä elämäni parasta sieni-pizzaa!

Kaiken hemmotelun ohessa toki mietityttää naistenpäivän funktio. Tasa-arvoisuus ja naisten oikeuksien ajaminen ei ajatusmaailmaan täällä Ukrainassa oikein kuulu, ei edes eikä varsinkaan naistenpäivänä. Oli täällä kylläkin jonkinlainen kulkue tätäkin näkökulmaa edustamassa, mutta enemmänkin marginaalisena ilmiönä. Sitten oli 6km naistenpäivän juoksu. Monenkirjavin tuntein katsoin "juoksu"-koostetta telkkarista. Ihan hauska, että hipsitään ja hihhuloidaan keijumekoissa, mutta ei sitä tarvitsisi juoksuun sekoittaa. No, tämä on tietysti vaan oma huumorintajuton näkökulmani. Joka tapauksessa naisjuoksijoiden uskottavuus koheni tapahtuman ansiosta täällä huimasti...not. Onneksi se oli jo aiemminkin niin matalalla, ettei haittaa😉!

 

Ikuisen rakkauden patsas Rakastavaisten sillan kupeessa Mariinsky-puistossa. Patsaaseen liittyy tositarina toisen maailmansodan erottamasta pariskunnasta, joka vuosikymmenten jälkeen löysi toisensa.

Eilen tuli avattua pyöräilykausi. Kävin pyörähtämässä Trukhanovin saarella vajaan tunnin reissun ja oli kyllä ihan hauskaa vaihtelua kiitää hieman nopeampaa vauhtia. Tänään oli vuorossa tunnin kevyempi lenkki ja vähän lihaskuntoa & joogaa. Mietin olisiko voinut lähteä lenkkeilemään jo ihan vaan pitkähihasella juoksupaidalla, mutta en vielä uskaltanut. Olisi kylläkin voinut, koska juoksutakki oli jo vähän kuuma. Alla kuva yhdeltä lempijuoksupätkältäni, joka menee funiculaari-radan alitse ja taustalla funiculaari näkyykin verkkaisesti kulkevan.

 

Nautinnollista viikonloppua!

-T-

Trukhanovin saari

Hyvää maanantaita! Tänään kurvasin aamulenkille Trukhanovin saarelle ekaa kertaa tänä vuonna. Koska Kiova on kovin kukkulainen ja mäet eivät lopu kesken, on välillä kiva viilettää pitkin tasaista maastoa. Saari on niitä ainoita lähipaikkoja, jossa tämä onnistuu. 

Trukhanovin vihreä saari hiekkarantoineen sijaitsee ihan lähellä Kiovan keskustaa ja sinne kävelee Maidan-aukiolta ehkä kaksikymmentä minuuttia. Saari on kalastajien, urheilijoiden ja auringonottajien paratiisi. Saarelle mennessä ylitetään Dnepr-joki, joko kävelysiltaa pitkin tai köysirataa laskien! Köysirataa suosittelen ehdottomasti jos kestää korkeita paikkoja! Köysiratalasku maksaa muistaakseni noin 7euroa.

Kävelysilta saarelle.

Saaren läpi kulkee asfaltoitu tie, jossa ajaa vähäisesti autoja ja paljon pyöräilijöitä. En ole kovin usein saarella juossut, koska siellä on myös jonkin verran kulkukoiria. Olen kuullut hurjia juttuja koirien lenkkeilijä-ajojahdeista. Kerran pyöräillessäni koirien ohi ne sitten lähtivät minuakin jahtaamaan😳 Pinteessä sotkin hurjaa vauhtia pakoon. Nyt se vähän jo naurattaa, mutta sillon ei kyllä!

Oma köysirata-fiilistelyni viime huhtikuussa

No nyt tsemppaannuin kuitenkin taas yrittämään, koska reitti on erinomaisen tasainen ja kulkee metsän keskellä. Tällä kertaa juoksukokemus olikin oikein loistava ja vain kerran yksi vahtikoira räksytti ja vissiin vähän juoksi vierellä. Juoksin Moskovskii-sillan ali ja jatkoin vielä toisella puolella Kansojen ystävyyden puistoon asti. Siellä oli ihanan rauhallista ja kaunista. Täytyykin joku kerta ottaa myös sieltä kuvia. Olin leppoisalla vauhdilla kipitellyt tunnin verran ja vajaat 10km. Sitten vaan paluumatkalle. Loppumatkasta pikkuisen syletti kiipeäminen takaisin kotiin kukkulan päälle, kun olin juossut jo liki 20km😜 Sinne kuitenkin kiipesin. Vähän yli puolimarathon ja 2h 15min tämän aamulenkin lopputulemana.

Kulkukoiria ja potkulautoja.

Viikonloppuna testailtiin, poikien uusia Monster-potkulautoja, jotka olivat tosi hyvät. Parasta niissä on kuitenkin se, että kun pojat hyytyvät, niin me voidaan S:n kanssa kyytsätä junnuja niillä. Kestävät 100 kiloa ja toimivat kelvollisesti kaksipäällä ajettaessakin😁 

-T-

Kaunis Kiovan kevät

 Hyvää alkavaa viikonloppua😁! Olen tässä pari päivää nautiskellut täysillä kevään kauneudesta ja ystävästäni auringosta. Toki tänne kuuluu kevääseen myös sadekuurot(!), jotka viime keväänä yllättivät. Eihän keväällä kuulu sataa!! No, sadepäivänä on toki mukava piipahtaa esimerkiksi pidemmällä kaavalla syömässä. Käväisinkin eilen Evrasian japanilaisessa ravintolassa "bisneslounaalla". Hinta euroissa noin kolme ja puoli euroa.  

 Siihen kuuluu alkusalaatti, herkullinen keitto japanilaisten riisikakkujen kanssa, pannullinen vihreää teetä hunajalla ja maguro-makirullia tonnikalalla😋 I love it! Alkukeiton kun sain syötyä, niin tarjoilija tuli kysymään, otanko vielä toisen lautasellisen. Häntä nauratti minun hämmentynyt ilme😛 Aika paljon syötävää tuossa setissä kun on jo ihan muutenkin...

   

No, muuten olen sitten puuhannut aika normaaleja juttuja eli esimerkiksi juossut ja näpsinyt lisää kivoja keväisiä kuvia juoksureittien varrelta...

Tämä nauratti. Ihan kun olisi laitettu tsemppipalloja puoleenväliin jyrkähköä nousua 😉 Jaksaa, jaksaa!

Kansojen ystävyyden kaari.

Kiovan Dynamon stadion.

"Valopää" vauhdissa.

Ei kuitenkaan Kreikassa...

Tänään kävin myös vähän ostoksilla Benettonilla. Ostin "tarjoushaukkana" uuden alennetun laukun ja keltaisen (yllättäen😁) t-paidan. Se on nyt kuulkaas kevät: valo ja lämpö on palannut!!

Lopuksi vielä haluaisin jakaa loistavan sitaatin arvostamaltani viisaalta ajattelijalta. Tämän yritän itse aina palauttaa mieleeni jos ajatukset ovat liikaa menneessä tai tulevassa. Elämä on nyt ja tässä!

There are only two days in the year that nothing can be done. One is called Yesterday and the other is called Tomorrow. Today is the right day to Love, Believe, Do and mostly Live.

Dalai Lama 

 ❤
 -T-

Kävelyllä Holosiivskyi National Nature Parkissa

Hyvää maaliskuun alkua! Päätin tehdä tänään jotain normaalirutiineista poikkeavaa. Hyppäsin metroon ja ajelin sinisellä linjalla Holosiivskan metroasemalle. Päämääränäni oli Holosiivskan isohko luonnonpuisto, joka sijaitsee Kiovan eteläosan kukkuloilla. Puistossa oli vielä jäljellä lunta, mutta kaunis keväinen auringonpaiste lämmitti mukavasti ja linnut lauloivat puiden latvoissa. Fiilis oli loistava. Vaeltelin puiden keskellä ja nautiskelin hetkestä. Jotenkin tuo metsä ja luonto on vaan suomalaista sydäntä lähellä! 

Ja sitten harhailemaan taas kohti lähintä metroasemaa ja kotia...

 Aurinkoisia kevätpäiviä😎!

 -T-