"Isänmaan äiti"-patsaalla

Moi. Kyllä huomaa, että ikää tulee lisää. Vetäsin tuossa eilen ensimmäistä kertaa tänä vuonna vähän pidemmän lenkin ja tuntuu, että elimistö tarvitsee ruokaa, nestettä ja lepoa extra-paljon. Vajaa pari tuntia tuli juostua, mutta ei todellakaan ollut mitenkään kevyttä menoa. Laitan tähän pari kuvaa siitä, missä juoksin. Minulla ei ollut kameraa mukana, mutta tässä pari ihan kelpoa näkymää juoksun kääntöpaikasta.

Tuntui raskaalta jo ensimmäisten pitkien ylämäkien jälkeen menomatkalla "Isänmaan äiti-patsaalle". Patsaan pääsee kiertämään kokonaan ympäri ja näkemään 360-astetta maisemaa. Tässä linkissä vielä kiva parin minuutin fiilistelyvideo alueesta, jossa näkyy tuo maisema paremmin.

Isänmaan äiti patsas-Батьківщина-Мати.Patsas on 102m korkea ja 35-v. vanha. Kuva:Wikipedia.

Kuva: Kiovan sotamuseon sivuilta: http://www.warmuseum.kiev.ua

Aloitin tietysti tiputtautumalla aluksi tuonne mahdollisimman "pohjalle" alakaupunkiin ja lähdin sieltä sitten kipuamaan ylämäkiä. Myönnän, että pitkään lenkkiin valmistautuminen oli huonoa. Yleensä kannatan parin lepopäivän pitämistä ennen tuollaista rykäisyä, jotta on energiaa tallessa. En nyt sitten tietenkään pitänyt, koska oli ennalta suunnittelematon pyrähdys. Oli kuitenkin mukana juotavaa ja sellaisia kivoja kuivattuja minibanaaneja, niin jaksoin kyllä kotiin asti ihan hyvin.

Paluumatkalla kompastuin toki vielä rappusissa, jotka tuossa panorama-kuvassa näkyy taustalla, ja lähti mukavasti nahka kädestä kun otin koko kropan painon vastaan. Onneksi oli nenäliina taskussa ja sain isoimman verenvuodon sillä loppumaan. S kommentoi asiaa lakonisesti vaan, että - Voisko vähän rajottaa. 😂 No, ei tietenkään. Naisen on juostava, kun naisen on juostava, vaikka sitten superväsyneenä kädet veressä.

Tuo "Isänmaan äiti"-patsas sijaitsee varsin upealla paikalla Dnepr-joen rannalla ja siellä kannattaa käydä jos Kiovaan joskus matkustaa!

Nyt pitänee ajatukset siirtää toisaalle ja valmistautua lähtemään tutustumaan meidän junioreiden ensi vuoden tulevaan kouluun. Niin se aika rientää ja minimiehetkin kasvavat isoiksi koululaisiksi. Haikeita ajatuksia herättää, mutta sellasta on elämä!

-T- 

Kokkailua ja euroviisuvalmisteluja

Ciao. Tämän aamun mittarilukemat olivat jo reippaasti plussan puolella ja aurinko kurkisteli pilvien lomasta houkutellen lenkkipolulle. Ihanaa vähentää vaatekerroksia ja juosta ilman pipoa. Aamulenkki kulki sangen kevyellä askeleella ja puolitoistatuntia meni ihan huomaamattaan kauniista maisemasta nauttien.

Illan aktiviteettina olen suunnitellut ja valmistellut huomisia vieraita varten hieman tarjottavaa, fetapiirakkaa ja pasteijoita. Junioreiden kanssa leivottiin tässä taannoin yli 90 korvapuustia pakasteeseen, joten niitä voi nyt hyödyntää. Loistavaa. Ne on kyllä superhyviä, vaikka itse sanonkin😋

Tänään lähtiessäni ruokaostoksille kävelin tuosta Maidan aukion poikki ja totesin, että Euroviisuvalmistelut ovat todellakin käynnissä. Koko aukio on aikalailla revitty auki ja suihkulähteitä korjaillaan pienien telttojen suojissa. En muista, onko ne missään vaiheessa olleet toiminnassa, mutta ehkä tänä kesänä vihdoin! 

Nyt alkaa olemaan onneksi päivä pulkassa ja energiat lopussa. 

Rentouttavaa viikonloppua😎!!


 -T-

Lenkillä sotilaiden ja poliisien vartioimana

Hyvää keskiviikkoa Kiovasta. Tämän aamun 12km lenkin juoksin taas mielenkiintoisessa ilmapiirissä. Ajattelin siitä kirjoittaa, koska tajusin, että olen itse jo siihen tottunut ja turtunut.

Täällä Kiovassa on parvelillut enemmän ja vähemmän virkavallan edustajia (poliisit ja sotilaat) erityisesti hallintoalueella tärkeiden tapahtumien aikaan, koko sen puolentoista vuoden ajan, kun olemme täällä asuneet. Aluksi olin aika pinteessä yksin lenkkeillessäni, erityisesti Mariinski puistossa, joka ympäröi parlamenttitaloa. Se nyt vaan sattuu olemaan yksi lähin ja paras puistoalue juosta, niin en jaksa sitä vältellä. Nykyään pujottelen nämä luotiliivihemmot gasellimaisesti ilmavalla askeleella, juurikaan heihin huomiota kiinnittämättä. 

Tänään on vissiin ollut suurmielenosoitus tuolla hoodeilla juuri aamupäivällä, niin siellähän oli sitten vahvasti varutettuja poliiseja ja sotilaita niin pilvin pimein, että enpä ole ennen nähnyt. Oman lenkkimatkan varrella useita satoja. Joo, kyllähän ne vähän katsovat ja ihmettelevät, kun ovat valmistautuneet yhteydenottoihin yms. ja sitten tällainen kylähullu blondi kipittelee luurit korvilla, hymy huulilla, pilkullisissa juoksutrikoissaan heidän vartiopaikoillaan. Kummallista 😂 Täällähän ei juokseminen ole muutenkaan varsinainen naisten muotiurheilulaji, koska juostessa hikoilee, eikä näytä hyvältä. Venäjänopettajani valaisi minua tässä asiassa ja kertoi, että ukrainalainen nainen harrastaa mielellään sellaisia lajeja, joissa näyttää viehättävältä. Ok, selvä. Itselläni on ollut tapana harrastaa sellaisia, joista nautin...

Mutta siis pointtinani oli, että pitää vaan elää omaa elämäänsä, vaikka ympärillä on välillä turbulenssia ja poikkeavaa menoa: mennä juoksemaan, vaikka ympäristö on välillä omituinen. Turvallisuus toki pitää säilyttää. Joskus kyllä otankin varmistuspuhelun jos siltä tuntuu ja kysyn, että onko ihan ok, että oon täällä sotilaiden ja poliisien vartioimana liikenteessä. Aina on tähän mennessä ollut. Olisi ollut kiva ottaa pari kuvaa näistä "lenkkikavereistani", mutta siihen taidan olla liian arkajalka, kun en ole ihan varma, onko sallittua. Toisaalta minulla on aika nopeat kintut jos pitää juosta pakoon hätätilanteessa...pari kuvaa ja spurtti😉!

Laitan tähän pari tänään ottamaani valokuvaa alkulenkiltä Podilin alakaupungista. Kokonaisuudessaan lenkki sujui lupsakasti. Kuvien napsiminen alentaa kivasti ihan huomaamattaan liian korkealle nousevaa sykettä👍

Välillä pitää autotiellä reippaasti juoksennella, kun jalkakäytävät on niin täynnä autoja tai jotain muuta...

Pyhän Andreaksen kirkko vähän eri suunnasta. Kukkulalle kiivettäessä. Herkullinen ylämäkijuoksupaikka.

Ja se mäki jatkuu tuolla alhaalla viellä mutkan takana...I love it😂

Tästä alkaa "taiteilijakuja", joka on kesällä täynnä maalauksia myynnissä. Nyt loistava juoksurauha.

Tietysti perus jokinäkymä.

Kiovan Dynamon futisareenalle sisäänkäynti matkan varrella.

Taas yksi ihana ylämäki, jonka kautta pääsee kukkulalle Mariinski puistoon.

Hallituksen rakennus-ministerikabinetti.

Sokerina pohjalla etana-kahvikärry, joita täällä on joka paikassa.

 Toivottavasti loputkin lumet ja jäät sulaa pian!

 -T-

Keväisen auringon pilkistys ja kolmen kirkon lenkkireitti

Vihdoin! Aurinko on paistellut tässä viime päivinä oikein kunnolla ja sulattanut jäät & lumet talojen katoilta. Niitä sitten tippuu rysähtämällä jalkakäytäville, joten ihmiset kävelevät täällä nyt autotien puolella. 

Juoksin tänään kevyen tunnin lenkin ja otin kuvia yhdeltä lenkkireitiltä. Tässä siis vähän Kiovan juoksufiiliksiä. Sellainen punainen lanka on reitissä, kuten lähes kaikilla lenkkireiteilläni, että samalla kertaa näkee kolme Kiovan kuuluisinta nähtävyyskirkkoa, koska ne kaikki nyt vaan sattuvat olemaan tuossa vieressä😁.
 

Pyhän Andreaksen kirkko. Tuosta lähtee alas pitkä kiemurteleva Andrevskyi Uzviv- katu, jossa on muuten asunut kuuluisa kirjailija Bulgakov.

Volodymyrskan puisto kukkulalla.

Puistosta aukeaa upea näköala Dnepr-joelle ja joen varren molemmin puolin jatkuvaan Kiovan kaupunkiin.

Verkhovna Rada-parlamentin rakennus taustalla.Edessä oleva turkoosi rakennus osa Mariinsky-palatsia.

Mariinsky-puisto.

Ulkoministeriö.

Pyhän Sofian katedraali  ja etuoikealla sisäministeriön rakennus.

Pyhän Mikaelin Luostari.

Täytyy tehdä muitakin reittien kuvadokumentaatioita ihan omaksi muistoksikin, vaikkapa sitten kun lumet sulaa pois. Kivahan näitä on myöhemmin fiilistellä!

P.s. Oli muuten Kiovasta matkailujuttu hesarissa jokin aika sitten, jossa oli myös allekirjoittaneen näkemyksiä😀.

-T-

Krimiläistä sapuskaa

Nonni sano monni. Oman sairasteluviikon jälkeen vietin kuluneen viikon ensin kahden pienen miehen ja loppuviikon yhden pienen kuumeisen miehen kera sairastuvalla kotosalla. 

Aurinkoinen ja liian kylmä viikko vierähti ohitse Afrikantähteä pelaillen ja Mauri Kunnaksen tuotantoa ääneen lukien. Asiat sujuivat seuraavanlaisesti: vaahdotettu maito kahvin pinnasta katosi useasti parempiin vatsoihin, ennen kun olin kuppiin kerennyt koskemaankan, keittiössä ei voinut tehdä asioita ilman valvovia silmäpareja tai osallistuvia pikkukäsiä(näytteenä avokadopastaa ja pannukakkua)→ sotkua&sähellystä, omat ylimääräiset energiat piti kuluttaa heittämällä välillä kärrynpyörää olohuoneen "maneesilla" ja testaamalla kuinka korkealle tasajalkahypyllä vielä ylettyykään(melko korkealle vielä pääsee😀!). Sekavaa meininkiä kokonaisuudessaan...

Viikonlopuksi taudit ovat hellittäneet ja tänään päästiinkin koko perheellä krimiläiseen raflaan syömään. Siellä on erinomaisen herkullista sapuskaa ja se on kaiken lisäksi meidän lähiravintola ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Poikaset olivat hieman pettyneitä, kun ei ollut tarjolla tänään cheburekejä eli taikinakuoressa uppopaistettuja liha-, sieni-, juustotäytteisiä herkkuja, joita monesti tilataan. Olivat pettymyksestä tokeennuttuaan kuitenkin tyytyväisiä pilahviin lihalla, josta kuva alapuolella(riisiä&lihaa). 

Tuo on superhyvä annos ja toki terveellisempää kun cheburekit. Itse söin tällä kertaa lammas-sashlikia marinoidun porkkanan ja sipulin kera, joka on vissiin enemmän turkkilaista (Кузу шиш). Sitten vielä tupla-annos grillattuja vihanneksia kaikille...nam. Tuo alla oleva kuva on ravintolan sivuilta, kun olin niin nälkänen, että muistin ateriakuvan ottamisen vasta kun olin jo puolet syönyt😂

Tänään oli loistolauantai ja aamupäivästä pääsin kipaisemaan jopa ihan kunnon juoksulenkinkin, joten kyllä on mieli korkealla! Vielä kun pääsisi noista jäisistä kaduista eroon, niin johan tämä juoksuvuosi voisi käynnistyä ihan täysipainoisestikin. Tappoliukkaat kadut ilman hoitoa, ovat kyllä tällä hetkellä aivan toivottomat juosta. Olen tässä päättänyt ensi talveksi hankkia nastakengät tai salikortin, että voi juosta juoksumatolla. Ei kuitenkaan viitsi ihan henkensä kaupalla tuolla kipitellä. Suomessa en ole koskaan talvella juostessa nastoja kaivannut, mutta katujen ylläpito onkin ihan luksusluokkaa!

P.S. Lukasin sen viimeksi mainitsemani Katherine Pancolin seitsemänsataaviisikymmentäsivuisen kirjanjärkäleen jo ja se oli ihan viihdyttävä. Lempisitaatti kirjasta on ehdottomasti "Mutta kultaseni, kun menet ulos riemusta pyörryksissä, varo varjossa lymyävää katalaa appelsiinia".😉

-T-

Uutta virtaa

Toiveet joskus toteutuu ja tänään olo onkin jo selkeästi parempi...jipii! Eilen nukuin kahden tunnin päiväunet ja toissapäivänä kolmen tunnin, mutta tänään ei tarvitse näemmä enää ollenkaan. Energiatasojen noustessa alkaa tietysti mieli jo kulkemaan kohti juoksupolkuja, mutta nyt on pakko malttaa, ettei tule takapakkia. Been there seen that!

Tänään olen aamusta lukenut useita mielenkiintoisia artikkeleita liittyen sykkeeseen ja mitä se kertoo elimistön rasitustasosta. On mielenkiintoista, kuinka esim. leposykkeen perusteella pystytään tutkimustiedon mukaan tekemään analyysia ihmisen terveydentilasta ja todeta vaikka ylirasitustila.

Olin Suomesta tänne muuton jälkeen suunnittelemattomalla puolentoistavuoden (!) sykemittarittomalla tauolla. Se teki kyllä hyvää, koska silloin tulee kuunneltua enemmän omaa kehoaan juostessa, eikä vaan maanisesti tuijotettua mittarin lukuja. Suosittelen lämpimästi kaikille pitämään urheilussa mittaripaastoa välillä. Nyt kuitenkin joululomalla ostin Suomesta hienon uuden Polarin m200- rannesykemittarin, jossa on kätevä vaihdettava muoviranneke. Vaikuttaa useamman viikon käyttökokemuksella oikein loistavalta valinnalta. Ainoa miinus on, että kun itse lähden juoksemaan täältä ihan ydinkeskustasta, jossa on aluksi korkeampia taloja ympärillä, niin GPS ei löydä minua yleensä, kun vasta kilometrin tai kaksi juostuani. 

Edellinenkin sykemittarini oli ranteesta mittaava Pulse One, mutta sen tekniikka oli vielä niin varhaisessa kehitysvaiheessa, ettei ihan niin loistosti toiminut kun tämä uusi. Inhoan tavallisten sykemittareiden rinnan alle laitettavaa mittausvyötä, koska se vaan jotenkin ahdistaa. Varsinkin pidempiä matkoja juostessa on tehnyt mieli kiskoa laite irti ja heittää mäkeen. Niinpä olen ollut hyvin onnellinen tällaisesta sykemittareiden teknisestä kehityksestä kohti luotettavia ranteesta mittaavia härveleitä.

Tajusin muuten, että en tiedä omaa leposykettäni nykyään. Tuumasta toimeen ja lepuuttamaan sohvalle. Kyllä se jotain alle 60 on, mutta pitää varmaan aamulla tarkastaa. Leposyke pitäisi tietysti oikeaoppisesti mitata siis heti aamulla herätessä. Normaali leposyke miehillä pitäisi olla n. 70 lyöntiä minuutissa ja naisilla 80 lyöntiä. Lukemani artikkelit myös kertovat, että treenatessa ja peruskunnon noustessa alkaa sitten leposyke myös laskea. Jätin aamupäivällä sykemittarin kerrankin ranteeseen, koska on ihan hauska nähdä, miten syke vaihtelee päivän aikana eri juttuja tehdessä. Toisin sanoen, olen heti siis "mittarikoukussa" puolentoistavuoden mittarittomana kärvistelyn jälkeen😁!

Tänään jaksoin myös lähteä S:n kanssa lounaalle viereisen kauppakeskuksen uuteen nuudelipaikkaan. Siellä oli käytössä moderni tilauskonsepti ja tietty mentiin sitä heti kokeilemaan. Asiakas valitsee seinän kosketusnäytöiltä aterian, jonka haluaa. Sitten siihen voi valita lisämaksullisia lisukkeita ja juoman. Tilaaminen sujui helposti, koska siinä oli yksi henkilö opastamassa käyttöä. Maksu tapahtui kuitenkin normaalisti kassalle. Tilasin jättikatkarapuja munanuudeleilla ja vihanneksilla. Oli ihan superherkullista ja tietty halpaa, vaikka olikin paikalliseen hintatasoon nähden kalliimmasta päästä 😋 Tämä edullinen ulkonasyöminen on kyllä yksi parhaista puolista täällä. Laadukkaita ravintoloita on vaikka kuinka paljon tässä ihan kävelyetäisyydellä.

Muuten olen tänään vain tyytynyt lepäilemään, venyttelemään, joogaamaan kevyesti ja harjoittelemaan spagaatia, jonka olen itselleni vannonut vielä joku päivä osaavani...Uusia tavoitteita kohti!

-T-