Krimiläistä sapuskaa

Nonni sano monni. Oman sairasteluviikon jälkeen vietin kuluneen viikon ensin kahden pienen miehen ja loppuviikon yhden pienen kuumeisen miehen kera sairastuvalla kotosalla. 

Aurinkoinen ja liian kylmä viikko vierähti ohitse Afrikantähteä pelaillen ja Mauri Kunnaksen tuotantoa ääneen lukien. Asiat sujuivat seuraavanlaisesti: vaahdotettu maito kahvin pinnasta katosi useasti parempiin vatsoihin, ennen kun olin kuppiin kerennyt koskemaankan, keittiössä ei voinut tehdä asioita ilman valvovia silmäpareja tai osallistuvia pikkukäsiä(näytteenä avokadopastaa ja pannukakkua)→ sotkua&sähellystä, omat ylimääräiset energiat piti kuluttaa heittämällä välillä kärrynpyörää olohuoneen "maneesilla" ja testaamalla kuinka korkealle tasajalkahypyllä vielä ylettyykään(melko korkealle vielä pääsee😀!). Sekavaa meininkiä kokonaisuudessaan...

Viikonlopuksi taudit ovat hellittäneet ja tänään päästiinkin koko perheellä krimiläiseen raflaan syömään. Siellä on erinomaisen herkullista sapuskaa ja se on kaiken lisäksi meidän lähiravintola ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Poikaset olivat hieman pettyneitä, kun ei ollut tarjolla tänään cheburekejä eli taikinakuoressa uppopaistettuja liha-, sieni-, juustotäytteisiä herkkuja, joita monesti tilataan. Olivat pettymyksestä tokeennuttuaan kuitenkin tyytyväisiä pilahviin lihalla, josta kuva alapuolella(riisiä&lihaa). 

Tuo on superhyvä annos ja toki terveellisempää kun cheburekit. Itse söin tällä kertaa lammas-sashlikia marinoidun porkkanan ja sipulin kera, joka on vissiin enemmän turkkilaista (Кузу шиш). Sitten vielä tupla-annos grillattuja vihanneksia kaikille...nam. Tuo alla oleva kuva on ravintolan sivuilta, kun olin niin nälkänen, että muistin ateriakuvan ottamisen vasta kun olin jo puolet syönyt😂

Tänään oli loistolauantai ja aamupäivästä pääsin kipaisemaan jopa ihan kunnon juoksulenkinkin, joten kyllä on mieli korkealla! Vielä kun pääsisi noista jäisistä kaduista eroon, niin johan tämä juoksuvuosi voisi käynnistyä ihan täysipainoisestikin. Tappoliukkaat kadut ilman hoitoa, ovat kyllä tällä hetkellä aivan toivottomat juosta. Olen tässä päättänyt ensi talveksi hankkia nastakengät tai salikortin, että voi juosta juoksumatolla. Ei kuitenkaan viitsi ihan henkensä kaupalla tuolla kipitellä. Suomessa en ole koskaan talvella juostessa nastoja kaivannut, mutta katujen ylläpito onkin ihan luksusluokkaa!

P.S. Lukasin sen viimeksi mainitsemani Katherine Pancolin seitsemänsataaviisikymmentäsivuisen kirjanjärkäleen jo ja se oli ihan viihdyttävä. Lempisitaatti kirjasta on ehdottomasti "Mutta kultaseni, kun menet ulos riemusta pyörryksissä, varo varjossa lymyävää katalaa appelsiinia".😉

-T-