keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Lenkillä sotilaiden ja poliisien vartioimana

Hyvää keskiviikkoa Kiovasta. Tämän aamun 12km lenkin juoksin taas mielenkiintoisessa ilmapiirissä. Ajattelin siitä kirjoittaa, koska tajusin, että olen itse jo siihen tottunut ja turtunut.

Täällä Kiovassa on parvelillut enemmän ja vähemmän virkavallan edustajia (poliisit ja sotilaat) erityisesti hallintoalueella tärkeiden tapahtumien aikaan, koko sen puolentoista vuoden ajan, kun olemme täällä asuneet. Aluksi olin aika pinteessä yksin lenkkeillessäni, erityisesti Mariinski puistossa, joka ympäröi parlamenttitaloa. Se nyt vaan sattuu olemaan yksi lähin ja paras puistoalue juosta, niin en jaksa sitä vältellä. Nykyään pujottelen nämä luotiliivihemmot gasellimaisesti ilmavalla askeleella, juurikaan heihin huomiota kiinnittämättä. 

Tänään on vissiin ollut suurmielenosoitus tuolla hoodeilla juuri aamupäivällä, niin siellähän oli sitten vahvasti varutettuja poliiseja ja sotilaita niin pilvin pimein, että enpä ole ennen nähnyt. Oman lenkkimatkan varrella useita satoja. Joo, kyllähän ne vähän katsovat ja ihmettelevät, kun ovat valmistautuneet yhteydenottoihin yms. ja sitten tällainen kylähullu blondi kipittelee luurit korvilla, hymy huulilla, pilkullisissa juoksutrikoissaan heidän vartiopaikoillaan. Kummallista 😂 Täällähän ei juokseminen ole muutenkaan varsinainen naisten muotiurheilulaji, koska juostessa hikoilee, eikä näytä hyvältä. Venäjänopettajani valaisi minua tässä asiassa ja kertoi, että ukrainalainen nainen harrastaa mielellään sellaisia lajeja, joissa näyttää viehättävältä. Ok, selvä. Itselläni on ollut tapana harrastaa sellaisia, joista nautin...

Mutta siis pointtinani oli, että pitää vaan elää omaa elämäänsä, vaikka ympärillä on välillä turbulenssia ja poikkeavaa menoa: mennä juoksemaan, vaikka ympäristö on välillä omituinen. Turvallisuus toki pitää säilyttää. Joskus kyllä otankin varmistuspuhelun jos siltä tuntuu ja kysyn, että onko ihan ok, että oon täällä sotilaiden ja poliisien vartioimana liikenteessä. Aina on tähän mennessä ollut. Olisi ollut kiva ottaa pari kuvaa näistä "lenkkikavereistani", mutta siihen taidan olla liian arkajalka, kun en ole ihan varma, onko sallittua. Toisaalta minulla on aika nopeat kintut jos pitää juosta pakoon hätätilanteessa...pari kuvaa ja spurtti😉!

Laitan tähän pari tänään ottamaani valokuvaa alkulenkiltä Podilin alakaupungista. Kokonaisuudessaan lenkki sujui lupsakasti. Kuvien napsiminen alentaa kivasti ihan huomaamattaan liian korkealle nousevaa sykettä👍
Välillä pitää autotiellä reippaasti juoksennella, kun jalkakäytävät on niin täynnä autoja tai jotain muuta...


Pyhän Andreaksen kirkko vähän eri suunnasta. Kukkulalle kiivettäessä. Herkullinen ylämäkijuoksupaikka.

Ja se mäki jatkuu tuolla alhaalla viellä mutkan takana...I love it😂

Tästä alkaa "taiteilijakuja", joka on kesällä täynnä maalauksia myynnissä. Nyt loistava juoksurauha.

Tietysti perus jokinäkymä.

Kiovan Dynamon futisareenalle sisäänkäynti matkan varrella.

Taas yksi ihana ylämäki, jonka kautta pääsee kukkulalle Mariinski puistoon.

Hallituksen rakennus-ministerikabinetti.


Sokerina pohjalla etana-kahvikärry, joita täällä on joka paikassa.
 Toivottavasti loputkin lumet ja jäät sulaa pian!

 -T-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

International Night & Halloween

Moi. Tässä on viime aikoina oltu juhlaputkessa. Ensinnäkin poikien kansainvälisellä koululla järjestettiin viime viikonloppuna Internationa...